Teksti & kuvat: S. Kärki
Aina ei tarvitse lähteä merta, tai omaa takapihaa edemmäksi saadakseen korikaupalla herkkuja ruokapöytään. Kaupungin lehtometsät – tai vaikkapa oma takapiha tarjoavat jo todella monipuolisen kattauksen aitoa kotimaista superruokaa.
Simalaiset pääsivät tutustumaan villivihannesten ihmeelliseen maailmaan asiantuntevan oppaan johdolla.
Simalaiset saivat kotiinviemisiksi luontoäidin herkkuja, paljon tietoa ja uusia oppeja sekä ihania makumuistoja vastapaistetuista nokkosvohveleista!
Marttojen perusohje villivihannesten hyödyntämiselle: käytä mitä löydät!
Marjat ja sienet ovat tuttua metsänviljaa, ja moni on ainakin joskus maistanut tai kokeillut nokkosta, ehkä myös käenkaalia (ketunleipää) tai voikukkaa. Nokkonen on yksi ravinteikkaimmista villiyrteistä, esimerkiksi C-vitamiinia siinä on lähes neljä kertaa enemmän kuin appelsiinissa.
Alkukesällä luonto tarjoaa runsaan kattauksen myös vähemmän tunnettuja syötäviä kasveja, joita voi käyttää helposti salaatissa, mutta ne sopivat yhtä hyvin vaikka pestoksi, kastikkeisiin, keittoihin ja leivontaan, mausteeksi, koristeeksi tai niistä voi keittää juomaa.
Alkukesä on parasta poiminta-aikaa
Monet villivihannekset ovat parhaimmillaan kun lehdet ovat vielä nuoria ja pehmeitä. Moni kasvi muuttuu myöhemmin ”puumaiseksi”. Toisaalta esimerkiksi maitohorsma on herkkua aivan nuorena versona keväällä – mutta sen lehtiä voi hyödyntää pitkin kesää ja kukatkin ovat syötäviä.
Kaikki kasvit eivät kuitenkaan kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin: esimerkiksi kuusenkerkkiä, pihlajannuppuja (jotka maistuvat karvasmantelille!) tai vaahteranlehtiä ei saa poimia ilman maanomistajan lupaa. Ruohovartisia kasveja vuohenputkesta monikäyttöiseen maitohorsmaan saa ja kannattaa sen sijaan hyödyntää vapaasti.
Vastapuhjenneet vaahteranlehdet ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Ne käyvät salaattiin tai vaikka koristeeksi.
Monimuotoinen luonto on rikkaus
Oppaamme Hannele antaa vuohenputken, nokkosten ja muiden ”rikkaruohojen” hetken rehottaa pihallaan alkukesästä kun niiden maku on parhaimmillaan. Kun herkut on kerätty talteen, voi nurmikon ajaa. Kun piha ei ole liian monotonista nurmikenttää, löytyvät salaattitarpeet ja yrtit omasta pihasta jo toukokuussa, luontoäidin kasvattamina.
Takapihan ohella lähimetsistä voi hortailla monipuolisesti aarteita koriinsa.
Oppia kaiken ikää
Villivihanneksista löytyy koko ajan jotakin uutta opittavaa: uusia hyödynnettäviä kasveja tai kasvien osia, uusia reseptejä – uusia apajia lähimetsästä. Luontoäidin ruoka-aitassa riittää ihmeteltävää yhtä hyvin vasta-alkajalle kuin konkarille. Parasta onkin hortailla porukalla ja oppia yhdessä uutta, jakaa tietoa ja kokemuksia.
Päivän löytö: litulaukan lehdet maistuvat vienosti valkosipulille.
By MonkeyLearn
Näin pääset alkuun
- Aloita tutusta ja turvallisesta: esimerkiksi voikukka ja nokkonen on helppo tunnistaa. Molemmat ovat terveellisiä ja monikäyttöisiä: voikukan kaikki osat ovat syötäviä
- Käytä vain kasveja, jotka varmasti tunnistat
- Tietoa löytyy netistä, sekä erilaisista oppaista ja kirjoista. Googlaa vaikka ”martat” ja ”villiyrtit” tai ”villivihannekset” ja löydät paljon hyvää tietoa
- Oma takapiha tai rehevä lehtometsä ovat mainioita apajia. Luonnossa kannattaa kulkea silmät auki
- Osallistu villiyrttikurssille – tai lähde hortailemaan kokeneemman kaverin kanssa
siperianmartat.fi 