Muutama SiMalainen lähti rohkeasti valloittamaan Itä-Suomea ja palautteen perusteella matka oli mitä mukavin! Itä-Suomen eksotiikka puri kävijöihin ja paikallisten sisarien liittyminen seuraan poiki monipuolisia keskusteluja.

Kaivos kulta-aikanaan ja malmin muoto sen alla kuvattuna.

Matkaan päästiin perjantaina, jolloin juna kohti Joensuuta lähti puksuttamaan. Joensuuhun tutustumisen jälkeen suuntana oli Outokummun kaupunki ja yöpymispaikkana Kyykerin Kartano. Lauantaiaamu valkeni puolipilvisenä, mutta se ei haitannut sillä vilpakkaan kaivokseen oltiin joka tapauksessa menossa.

Kaivoskäytävä.

Hieman ennen aamu kymmentä tapasimme Outoja Marttoja Vanhan Kaivoksen luona. Tästä meidät nappasin mukaan oppaamme, joka lähes kaksi tuntia kierrätti meitä kaivoksessa kertoen välillä vakavia, välillä hulvattomia juttuja mainarien elämästä. Ihan lääkärivinkki kaivosalalle suuntaaville: pölykeuhkoa välttääkseen on hyvä kasvattaa tuuheat viikset ja ruveta polttamaan tupakkaa (tupakkayskä tuo pölyt mukanaan keuhkoista). Kukin tätä neuvoa omalla vastuullaan ja harkinnallaan noudattakoon…

Kaivoksessa paitsi tutustuttiin mainarien elämään ja kaivosteollisuuden kehitykseen vuosien saatossa, nähtiin myös kaunis kivi- ja mineraalikokoelma sekä Vuorenpeikko. Aikanaan tämä arvokas vuori on huomattu juurikin siksi, että Vuorenpeikon virvatulet näkyivät öisin vihreänä kajastuksena.

Mainareita menossa töihin.

Vuorenpeikko 

Hieman ennen puolta päivää valoa näkyikin sitten tunnelin päässä ja lähdettiin tutustumaan kaivoksen ulko-osiin. Kapuaminen oudon kummun päälle kävi hyötyliikunnasta, jota jatkoi 228 askelman kapuaminen ylös kaivostornin huipulle. Näkymät olivat henkeäsalpaavat yli Itä-Suomen lakeuksien. Matka jatkui läpi rikastamon ja tyssäsi hihnatunneliin. Siitä lähdettiin Kultalan kautta kohti ravintola Takomoa.

Kaivoksen seiniin muodostunutta hapettunutta rautaa ja kuparia.

Lounaan yhteydessä turistiin Outojen Marttojen kanssa paikallisesta toiminnasta ja vaihdettiin ideoita. Saatiin myös kutsu mato-ongelle heinäkuussa. Lounaan jälkeen osa lähti tutustumaan Outokummun keskustaan.

Kolmen jälistä lähdettiin kohti Keretin kaivostornia. Matka oli kuoppainen Keretin kaivosalueen ollessa jo lähes hylättynä ja tunnelma perillä oli apokalyptinen. Rohkeasti sujahdettiin (ihan luvalla) portin raosta ja köpöteltiin tornille, joka olikin vaikuttava näky. Rakennusaikanaan torni on ollut Euroopan toiseksi korkein kaivostorni. Kun tunnelma meni hieman liian zombieleffaksi, palasimme autolle ja huristimme Geologian Tutkimuskeskukselle.

Outokummun kaivostorni.

Henkilöhissi (menimme mielummin portaita)

Geologian Tutkimuskeskuksella tutustuttiin tähän Itä-Suomen yksikköön, joka keskittyy mineraalitekniikka- ja materiaalitutkimukseen. Ensin tutustuttiin jutustellen ja PowerPoint-esityksen myötä yksikköön ja mineralogin toimenkuvaan, sen jälkeen tehtiin kierros laboratorioissa ja koetehtaalla. Tämän jälkeen päivä olikin uuvuttanut sakin ja kukin lähti tahoilleen lepäämään, osa junaan kohti kotia, osa Kyykeriin jatkaakseen Outokumpuun tutustumista vielä sunnuntaina.

Reissu oli kuulemma vaivansa väärti ja kovin mielenkiintoinen. Uusia siskojakin löytyi ja alkoivat suunnitella josko he puolestaan tekisivät matkan Helsinkiin. Lupasimme olla oppaina ja seurana. Näin siis Siperian Marttojen matka hieman lähemmäs Siperiaa taputeltiin onnistuneesti, seuraavaa reissua odotellen!

Kaivostornin huipulla, taustalla häämöttää Keretin kaivostorni.

Hihnatunneli.

Kurkistus hihnatunnelin ikkunasta.