Siperian Martat teki kevätretken Kirkkonummen Jurvakseen, Pokrovan ortodoksiseen veljesyhteisöön. Aurinkoinen kevätpäivä ja historiallinen Dannebrogin tila, jolla Pokrovan luostari rakennuksineen sijaitsee tekivät retkestä hienon.

Hyötykasvien sijaan luostarissa rakastetaan kauneutta ja kukkia on kaikkialla, erityisesti kesäisin. Taustalla isä Haritonin muotokuva.

Rakentajamunkin harvinaisen arvonimen saanut isä Hariton on perustanut tyhjästä yksityisen luostarin ja rakentanut entiseen hevostalliin kauniin kirkon, jonka ikonit ja koristemaalaukset ovat arvokkaita ja näkemisen arvoisia.

Kirkkoa on ulkoapäin vaatimaton, vaikka katolla kiilteleekin perinteinen ”sipulikupoli” ja sisäänkäyntiä koristaa kaunis mosaiikki. Kirkossa sisällä ei saa kuvata.

SiMan retki osui pääsiäisen aikaan, ja päärakennus ja kirkko olivat upeasti koristeltuja sadoilla pääsiäismunilla. Isä Haritonin sanojen mukaan, on paasto kestänyt 40 päivää, joten juhlia pitää myös 40 päivää.

Jumalanpalvelukset kirkossa ovat kaikille avoimia, mutta muutoin Pokrovassa voi vierailla vain erityisinä vierailu- ja tapahtumapäivinä – tai isomman ryhmän kanssa erikseen sovittuna päivänä.

Alunperin Lappeenrannasta kotoisin olevan isä Hariton on aiemmalta ammatiltaan kokki ja ravintoloitsija, ja se näkyy luostarin sekä kuuluisassa borssikeitossa, jota parempaa saa hakea, kuin muissakin tarjottavissa. Ravintoloitsijan business-vainu ja osaaminen näkyy ja tuntuu muutenkin kaikessa: kirkko on rakennettu pitkälti kierrätetyistä materiaaleista, jotka supliikki isä Hariton on puhunut – ja hoksannut, kerätä eri paikoista. Tähteistä ja parasta ennen – päiväyksensä ohittaineista elintarvikkeista kokkaaminen on myös lähellä isä Hariton sydäntä.

Pokrova ja isä Hariton jättää silti vierailijansa hämmennyksen valtaan: mistä Pokrovan luostarissa on oikeastaan kyse? Onko Pokrova onnistunut konseptiravintola ja vierailukohde, luostari, ortodoksisen kulttuurin keskus – tai jotakin muuta?